Rakas Leijona-veljemme Timo Tikkala on poistunut keskuudestamme. Surun keskellä
sydämemme on kuitenkin täynnä kiitollisuutta – kiitollisuutta yhteisistä hetkistä,
ystävyydestä ja siitä esimerkistä, jonka Timo meille antoi: lämpimästä ihmisyydestä,
veljeydestä ja aidosta palvelun hengestä.
Timo oli kotoisin Oulusta. Hän lähti opiskeleman Kotkan puutalousopistoon ja valmistui
puuteollisuusinsinööriksi vuonna 1979 jatkaen vielä vuoden markkinointikoulutuksen siihen päälle. Heti valmistuttuaan hän alkoi vetämään Puukeskuksen sivukonttoria Raahessa.
Toiminnan loppuessa Raahessa, hän siirtyi Oulun Puukeskuksen palvelukseen. Vuonna
1985 hän lähti siirtämään Oy Nylund Ab puualanyrityksen Kokkolasta Posiolle. Posiolla
hänet haluttiin vetämään kunnan puuprojektia, jossa hän teki pienten posiolaisten yritysten markkinointia ympäri Suomea hankkien heille yhteistyömahdollisuuksia ja tilauksia. Mutta myös Oulun Puukeskus tarvitsi hyvää miestä käynnistämään pre-cut -talokauppaa ja houkutteli Timon takaisin Ouluun v. 1990.
Viisi vuotta myöhemmin hän siirtyi Oulun K-Rautaan Keskon Yritysasiakkaita hoitavaksi
myyntipäälliköksi. Samalla hän suoritti Keskon kolmevuotisen kauppiaskoulutuksen.
Aloittaessaan itsenäisenä kauppiaana toimimisen vuonna 2005, hän valitsi
kauppapaikakseen Kangasalan. Kauppapaikkoja oli toki tarjolla muuallakin, mutta hän oli
luvannut perheen kuopuksena neljälle vanhemmalle sisarukselleen pitää huolta loppuun
asti pitkäikäisistä vanhemmistaan. Hänen äitinsä eli 87-vuotiaaksi ja isä 94-vuotiaaksi.
Timo oli mies, joka piti lupauksensa.
Kauppiasura piti Timon kiireisenä aina vuoteen 2013 saakka, jonka jälkeen hän jäi
eläkkeelle. Työura ei kuitenkaan loppunut, vaan hänet pyydettiin Keskon palvelukseen
tekemään uutta rautakauppaa Sastamalaan. Siellä hän jatkoi menestyksellistä
myyntityötä, sillä hän oli ”miljoonan euron myyntimies”. Eikä hän malttanut lopettaa hyvin
hallitsemaansa työntekoa sittenkään, vaan hän alkoi harrastamaan myymistä Pälkäneen
K-raudassa ”kesäpoikana” vielä kesään 2025 asti.
Veljemme Timo liittyi Lions Club Kangasalaan yrittäjä -aikoinaan, mutta hän tunsi hieman
ahdistusta siitä, kun ei ehtinyt aina Klubin kokouksiin. Vasta eläköidyttyään hän ehti
olemaan tosi aktiivinen, 100 % jäsen. Timon toiveena oli muuttaa vielä jonain päivänä
takaisin kotiseudulleen Ouluun. Siitä olimme kovin huolissamme, sillä emme halunneet
menettää pidettyä veljeämme.
Vaimonsa Aulin kanssa heillä oli yhteinen harrastus, taidegallerian pito. Auli oli
opiskeluajoista lähtien haaveillut omasta galleriasta, joka nyt toteutui heidän Kangasalan
kodissaan. Tilaa annettiin gallerialle 160 m/2. Timon jäädessä eläkkeelle, hän vastasi
gallerian ylläpidosta arkisin, kun Auli oli opettajan työssä Lahdessa. Perjantai-iltaisin,
gallerian ylläpitovuoro vaihtui Aulille.
Timon huomaavaisuus ja toisista välittäminen näkyi arjessa monin pienin elein. Hän oli
aina valmis auttamaan, kuka apua tarvitsi. Myös Aulin saapuessa perjantaisin Lahdesta
kotiin oli päivällinen aina valmiina. Timohan oli myös erinomainen kokki.
Hän piti ystäviinsä ja kavereihinsa mielellään yhteyttä. Liki viikottaiset puhelut ja
kuulumisien kyselyt olivat hänelle luontevia. Hän välitti läheisistään. Puutalousopiston
opiskelukavereidensa kanssa perustama Levy -79 yhteisö, tapasi toisiaan joka toinen
vuosi opiskelujen päättymisen jälkeen. Näihin tapaamisiin Timo osallistui jokainen kerta.
Timo oli ahkera kalastuksen harrastaja. Vuosittaiset kalaretket Pohjois-Suomeen ja
Ruotsiin toivat mahdollisuuden tavata ystäväpiiriä tältä saralta. Hän jopa ehti käydä kesällä 2026 poikansa Joelin kanssa parin viikon kalareissun pohjoisessa. Hän kertoi tuon pojan kanssa vietetyn juhannusreissun olleen hänelle upea ajanjakso, kun kaikki iän tuomat kivut ja säryt hävisivät ja harjusta sekä taimenta tarttui uistimiin.
Tyttärensä Ellan kanssa hänellä oli lämmin isä- tytärsuhde ja he saattoivat soitella
toisilleen päivittäin useita kertoja. Tyttären tarvitessa apuja vaikka taulun ripustamiseen,
isä oli aina valmis auttamaan.
Musiikin harrastus oli Timon elämässä mukana nuoruudesta saakka. Hän soitti mielellään
kitaraa ja osasi soittaa myös haitaria. Viime aikoina tätä tapahtui enää kotioloissa. Myös
penkkiurheilu oli hänelle tärkeä osa vapaa-ajan viettoa. Nyrkkeily ja jääkiekko olivat niitä
tärkeimpiä seurattavia lajeja. Olihan hän itsekin pelannut nuorena miehenä Oulun
Kärpissä. Kärppä-joukkueen kannattaja hän oli loppuun asti ja heidän pelejään käytiin
seuraamassa koko perheen voimin välillä eri paikkakunnillakin.
Luonnossa samoilu ja marjastus olivat Timolle myös mieluista. Olihan hän toiminut
nuoruudessaan partiotoiminnassa useita vuosia, myös partionjohtajana. Timo haki
syksyisin hillat ja muut marjat metsästä kotikäyttöön. Jopa nyt tämän kuluvan vuoden
elokuussa hän teki pohjoisen marjareissun vain vajaa kuukausi ennen kuin sai tietää
sairastavansa parantumatonta syöpää.
Veljemme Timo muistutti meitä siitä, että Leijona-henki ei elä vain teoissa, vaan myös
asenteessa– etenkin siinä, miten kohtelemme toisiamme. Veljemme Timo oli Leijona
sydämeltään.
Lepää rauhassa, veli- Timo. Muistamme sinua lämmöllä ja kiitollisuudella.
Timo Virolainen
LC Kangasala



























